Tie ekomatkailuyrittäjyyteen - termit kuntoon ensin

Kestävä matkailu ja ekomatkailu ymmärretään usein synonyymeinä toisilleen, ja monesti termejä käytetäänkin hyväksi pönkittämään oman yrityksen imagoa ilman parempaa tietoa niiden merkityksestä. Ekomatkailu on kyllä kestävää matkailua, mutta kestävä matkailu ei automaattisesti ole ekomatkailua.

Kestävä matkailu koostuu kolmesta osa-alueesta: ekologiset, taloudelliset ja sosiokulttuuriset vaikutukset. Kestävä matkailu on taloudellisesti kannattavaa tuhoamatta resursseja, jolle matkailu perustuu. Mikä tahansa matkailutyyppi voi siis oikein toteutettuna olla kestävää. Suomen matkatoimistoalan liitto on julkaissut erittäin kattavan kestävän matkailun infopaketin ammattilaisille osana Helsinki Declaration-prosessia.

Ekomatkailu sen sijaan luokitellaan kestävän matkailun alalajiksi (Weaver 2008, 18). Kestävän toimintaperiaatteensa lisäksi ekomatkailun tulee perustua luontoon ja sisältää ympäristökasvatusta. Ympäristökasvatuksessa matkailijalle tuotetaan tietoa alueen omaleimaisesta luonnosta ja kulttuurista, sekä kestävän matkailun toimintaperiaatteesta. Esimerkiksi Metsähallituksen ylläpitämien luontopolkujen varrelta löytyvät alueen luonnosta ja kulttuurihistoriasta kertovat opastetaulut ovat hyvä esimerkki vaellusretkien aikana tapahtuvasta passiivisesta ympäristökasvatuksesta.

Syksyllä 2011 toteuttamassani webropol-tutkimuksessa pyysin suomalaisia luontomatkailuyrittäjiä kertomaan omin sanoin mitä ekomatkailu on. Tuloksena Suomessa ekomatkailu ymmärretään ympäristöystävällisenä matkailuna, joka tukee luonnonsuojelua ja jossa luonnonvaroja kulutetaan mahdollisimman vähän kierrättämällä, energiaa säästämällä, suosimalla ei-motorisoituja kulkuneuvoja ja tukemalla paikallista tuotantoa.

Tutkimukseni perusteella voidaan sanoa, että suomalaisyrittäjien tuntemus ekomatkailusta rajoittuu vain ympäristöasioihin, eikä ympäristökasvatusta tai sosiokulttuurista kestävyyttä osata ottaa huomioon. Ympäristöasioiden tärkeys tiedetään jo, mutta harppaus kokonaisvaltaiseen ekomatkailuun ei mielestäni valveutuneille luontomatkailuyrittäjille ole hirvittävän suuri. Kaikki tutkimukseeni vastanneet yrittäjät näkivätkin ekomatkailun soveltuvan hyvin yrityksensä kehityssuunnitelmiin. Sosiokulttuurisen kestävyyden huomioonottaminen yritystoiminnassa tarkoittaisi yksinkertaisimmillaan sitä, että osa matkailusta saadusta tulosta ohjataan kyseisen matkailualueen kestävään kehittämiseen, eritysesti luonnonsuojeluun ja kulttuuriperinnön vaalimiseen. Ympäristökasvatuselementti puolestaan voidaan tuoda esille kouluttamalla henkilökuntaa ja tätä kautta huomioida esimerkiksi ohjelmapalvelujen opastuksissa.

Muutos kohti ekologisempaa matkailuyrittäjyyttä alkaa kuitenkin aivan ensimmäiseksi ajattelutapoja muuttamalla: sen sijaan että ympäristö nähdään vain resurssina matkailulle, siitä haluttaisiin oppia ja sille annettaisiin myös takaisin.

Lähteet:
D. Weaver, 2008. Ecotourism. Milton: John Wiley & Sons


Tykkää Facebookissa
Seuraa Twitterissä