Aitoa ja alkuperäistä saamelaiskulttuuria, kiitos! - tunnelmia Lapin matkailuparlamentista

Lapin matkailuparlamentti järjestettiin 3.-4.10.2012 Inarissa ja Saariselällä, ja olin mukana tapahtumassa kuulostelemassa kentän kuulumisia. Tänä vuonna parlamentin teemana oli "Lappi - Aitoa ja alkuperäistä!", ja erityisesti saamelaiskulttuuria ja sen suhdetta matkailuun pohdittiin usean puhujan voimin.

Aitous ja alkuperäisyys ovat kovasti liitännäisiä kestävään matkailuun. Jos matkailija Lapin matkallaan ostaa matkamuiston, jonka pohjassa komeilee "made in China"-teksti, kuinka aito ja alkuperäinen matkamuisto oikeasti on? Voin suoranaisesti pahoin aina käydessäni Joulupukin pajakylässä Rovaniemellä, sillä juuri siellä useissa matkamuistomyymälöissä myymälän valikoima koostuu pääosin kiinalaisista halpatavaratuotteista, joita matkailijat ostavat vain tekstien Suomi, Lapland, Arctic Circle tai Santa Claus takia. Jos näiden tuotteiden tilalla olisi myynnissä aitoja, Lapissa ja Suomessa tehtyjä tuotteita ja käsitöitä, paranisi matkailun taloudellinen kestävyys huomattavasti, kun tuotteen myynnistä saadut tulot eivät vuotaisikaan enää ulkomaille. Mutta ilmeisesti kiinalaistenkin kuuluu saada osansa Lapin matkailutulosta, vai?

Matkailuparlamentissa ehdottomasti mielenkiintoisimman ja kantaaottavimman puheenvuoron piti Saamelaiskäräjien edustaja Heikki Paltto. Hän kummeksui sitä, kuinka matkailua kehitetään kopioimalla toisen kansan kulttuuriperintöä aitojen elämysten sijaan. Aitous ja alkuperäisyys ovatkin erityisen tapetilla puhuttaessa alkoperäiskansoihin liittyvästä matkailusta (indigenous tourism). Saamelaiskulttuuriin liittyvissä matkailutuotteissa joudutaan usein painimaan juuri kulttuuriperinnön ja tuotteistamisen välillä ja pohtimaan, mikä on oikeasti pyhää. [Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen tutustumaan Allison M. Johnstonin teokseen Is the Sacred for Sale: Tourism and Indigenous Peoples] Paltto nosti esiin myös saamelaisten huolenaiheet matkailuteollisuuden eettisyydestä, ja ihan aiheesta. Viime talvena viedessäni brittituristiryhmää vierailemaan kodassa saamassa Lapin kasteen, en tiennyt itsekään oliko meitä tervehtimässä oikea saamelainen vai joku, joka ainakin kovasti yritti pukeutua niin.

Palton mukaan Saamelaiskäräjät kokevat Lapissa pienimuotoisen ekologisen matkailun, joka tulee saamelaisten elinkeinojen säilymistä, tulevaisuuden elinkeinona. Paltto jopa väläytti ideaa saamelaismatkailuyritysten sertifikaatista, "joka kertoisi turistille että he asioivat kestävän kehityksen mukaisesti toimivan, eettisen matkailuyrityksen kanssa. Merkki olisi takuu myös matkailíjoille, että he saavat sellaista aitoa palvelua, josta ovat maksaneet". Tässä vaiheessa puhetta mieleni lauloi jo hallelujaata, sentään saamelaiset ovat selkeästi ymmärtäneet matkailun tulevaisuuden suunnan ja kuinka matkailua Suomessa voisi kehittää! Tällaisen sertifikaatin laadinnassa olisin ehdottomasti mukana, näkisin mielelläni sen jopa koko Lapin matkailuteollisuuden kattavana, ei vain saamelaismatkailuyrittäjien keskuudessa.

Lopuksi käytännön esimerkki Inarissa tehdystä oivallisesta peliliikkeestä ekomatkailun suuntaan. Inarijärven rannalla oli telakoituna hauskan näköinen valkoinen katamaraani, Inari III. Viime vuonna vesille laskettu risteilyalus kulkee hiljaisella sähkömoottorilla eikä tee aaltoja, ja mikä parasta, laiva on myös rakennettu Inarissa! Hybridimoottori kuluttaa dieseliä n. 3 litraa tunnissa, kun vastaavan kokoinen risteilyvene imisi polttoainetta jopa 40-100 litraa tunnissa. Säästö polttoainelaskussa on aikamoinen. Etsiessäni lisää tietoa laivasta huomasin kuitenkin taas jälleen harmikseni, että yrittäjän nettisivuilla ei lue mitään aluksen ekologisuudesta. Se jokin lyhyt teksti laivan ominaisuuksista kun toisi niin paljon lisäarvoa hyvälle tuotteelle!

Parlamentti oli oikein antoisa kokemus. Paljon puhettahan siellä kuultiin kestävästä matkailusta, toivottavasti sanat johtavat myös tekoihin. Tämä oli ensimmäinen käyntini näin pohjoisessa, Inari ja Pohjois-Lappi yllättivät positiivisesti! Ehkä sinne tulee palattua vielä ekomatkailun kehittämismerkeissä, ilmapiiri lyhyen visiitin perusteella näyttäisi alueella ainakin olevan oikeanlainen.

Lähteet:
Kaikki matkailuparlamentin esitykset, kuten myös referoimani Heikki Palton puhe, löytyvät Lapin liiton sivuilta.
Ekologinen risteilyalus ylitti odotukset (Tekes 2011)

Tykkää Facebookissa
Seuraa Twitterissä

Oulangan PAN Park, vihdoin koettu

Pääsin pari viikkoa sitten toteuttamaan koko kesän to do-listalla olleen vaellusretken Oulangan kansallispuiston (vaikkakin menomatkalla puiden lehdet tahtoivat jo kovasti näyttää syksyn merkkejä). Oulankaan ympäristötietoista matkailijaa vetää se, että puisto on osa WWF:n euroopanlaajuista kansallispuistojen PAN (Protected Area Network) Parks -verkostoa, jonka tehtävänä edistää Euroopan erämaa-alueiden luonnonsuojelua ja kestävää matkailua. Oulangan kansallispuisto liittyi verkostoon vuonna 2002.

Retkeni alkoi Oulangan luontokeskuksesta tutustuen kansallispuiston geologiaan ja lajeihin. Vaikka aikarajoitteista johtuen jouduin saapumaan puiston lähtöpisteelle autolla (julkisilla matkani olisi venähtänyt kolmen päivän mittaiseksi), oli kulkuyhteyksiä tutkiessani mukava huomata kansallispuiston reittien lähtöpisteiden kautta kulkevan myös bussiyhteyden sekä kesäisin että talvisin. Harvinaista herkkua erämaassa.

Luontokeskuksessa esillä olleen vanhan männyn
tarina oli aikamoinen!

Luontokeskuksen kansallispuistotuotteita ostamalla tuetaan
 puistojen ylläpitoa. Itselleni mukaan lähti Riisitunturin
kansallispuiston T-paita, sattuneesta syystä :)

Reittivalinnakseni päätyi Kiutakönkään 8 km mittainen päiväreitti. Reitin varrella esiteltiin Oulangan kasvillisuutta sekä kerrottiin reitin varren luontonähtävyyksistä. 

Hui hai Hiidenlampi

PAN-puistot ovat esimerkillisiä kohteita alueista, joissa luontomatkailua kehitetään kestävästi. PAN Park -sertifikaatin myöntämiseen puiston tulee läpäistä tiukka kriteeristö, puistoalueen tulee mm. koostua erilaisista vyöhykkeistä, joista erämaavyöhykkeellä kalastus, metsästys ja moottorikelkkailu ovat täysin kiellettyä.

Verkostoon liittyvät olennaistesti myös PAN Parks -partnerit, eli puistojen alueella matkailupalveluja tarjoavat yritykset, jotka ovat toiminnassaan sitoutuneita tukemaan luonnonsuojelua ja paikallisyhteisön elinvoimaisuutta. Oulangassa yrityksiä on seitsemän, joista Basecamp Oulanka -safariyritys on ehdottomasti yksi ekomatkailun edelläkävijöitä Suomessa: yritys on mm. muuttanut koskenlaskussa käyttämänsä perämoottorit täysin sähkökäyttöisiksi ja palveluhintoihin on sisällytetty luonnonsuojelumaksu. Tällä kertaa ei työssäkäyvän aika riittänyt nollapäästöisen koskenlaskentakierroksen kokemiseen, mutta listoilla kyllä tämäkin homma on!

Maisemaa Oulankajoelle

Päiväretki huipentui Kiutakönkään kuohuille. Kuohuja katsellessa mieleeni siinti jo haave melontaretkestä Oulankajokea pitkin Paanajärven kansallispuistoon, joka yhdessä Oulangan kanssa muodostaa ensimmäisen valtion rajat ylittävän PAN-puistoparin. On hienoa, että kyseinen sertifikaatti tuo luontomatkailun asiat tapetille myös rajan toisella puolella, josta linnut tuovat viestiä myös siellä käytävistä kaivoskeskusteluista. Luontohan kun ei tunne rajoja.

Kaiken kaikkiaan päivä Oulangalla oli upea, jälleen kerran tuli todettua miten hienoa on että joku tällaisten erämaa-alueiden suojelun ja ylläpidon puolesta on jaksanut ja jaksaa yhä tehdä töitä. Me luontomatkailijat voimme, ja meidän pitääkin edesvaikuttaa tähän työhön: sen sijaan että kohteissa vain käydään, siellä myös ostetaan ja kulutetaan retkeilyn lomassa tuotteita ja palveluita, jotka kyseisen alueen toimintaa tukevat.

Kiutaköngäs kuohuineen ja onnellinen vaeltaja.
Erityiskiitos äidille reissuseurasta!

Lähteet:
Panparks.org
Yhteinen PAN Parks -sertifikaatti vahvistaa Oulangan ja Paanajärven kansallispuistojen yhteistyötä (Luontoon.fi)


Tykkää Facebookissa
Seuraa Twitterissä

Kaivoskeskustelua

Mahtuvatko kaivostoiminta ja luontomatkailu samaan maisemaan on kuuma kysymys matkailualalla tällä hetkellä. Suomen erämaille on vireillä useita uusia kaivoshankkeita samalla kun matkailijalle yritetään myydä puhdasta luontoa, ristiriita on melkoinen. Kaivostoimintaa tukevat jaksavat muistuttaa kuinka kaivostoiminta tuo työllisyyttä ja verovaroja, mutta luontomatkailija ei alueelle montaa euroa vaelluksellaan jätä. Toisaalta, kaivostoiminnan keston pituus paikkakunnalla on rajallinen, kun taas luontoon perustuvan matkailu on kestävää jos vain "resursseista" pidetään huolta.

Omalta osaltani haluan osallistua keskusteluun jakamalla alla olevan videon, jolla Kanadan matkailuimagoon tehdään kova kolaus. Talvivaaran kaivoksen tapahtumien perusteella samankaltainen video voitaisiin tehdä jo Suomesta.

        

Netistä löytyy myös Garth Lenzin mielenkiintoinen luento samaisesta öljyteollisuusongelmasta http://www.ted.com/talks/view/lang/en//id/1362

Tykkää Facebookissa
Seuraa Twitterissä

Metsätaloudestako Suomen ekomatkailuvaltti?

Juri Laurila ehdotti Lapin Kansan mielipideosastolla 30.6. metsätalouden nostamista Lapin ekomatkailuvaltiksi. Laurila kyseenalaistaa metsätalouden ja matkailun vastakkainasettelun, ja painottaa metsätalouden olevan suurin esimerkki luonnon kestävästä käytöstä, joka tuo samalla hyvinvointia maaseudulle.

Laurilan näkökulma on kieltämättä erittäin houkutteleva. Oikein hoidettuna metsätalous on kestävää, eli metsien kunto, tuottavuus ja monipuolisuus säilyy. Kestävän metsätalouden toteutumista voidaan todentaa mm. sertifioinnilla, Suomen talousmetsistä 95 % ovatkin sertifioituja. Laurilan mielestä ajatustavan muutoksella voisi saada vetovoimaisen ekomatkailuvaltin. Kerrotaan miten asiat oikeasti ovat: miksi avohakkuu on tehty, miten sen uudistuminen varmistetaan ja mitä kaikkea se tuo hyvinvointina, hyödykkeinä, työpaikkoina ja raaka-aineena Suomelle. Samalla voitaisiin kertoa myös eri metsätyypeistä, myös niistä suojelluista. Laurila mainitsee myös, että metsätalouden toimijat voisivat kouluttaa matkailualan yrittäjiä mikäli heiltä tietoa aiheesta puuttuu.

Jos itse ottaisin osaa tällaiselle "ekomatkalle", jäisin kuitenkin pohtimaan mitä kierrokseen laittamallani rahalla oikein tuetaan. Uusiutumattomalla energialla pyöriviä tehtaita ja Itämeressä sahatuotteita kuljettavia vuotoherkkiä rahtialuksia, vaiko kestävämmän metsätalouden tutkimusta ja metsien monipuolisuutta? On aika selvää mihin ekomatkailija haluaisi rahansa menevän.

Googletukseni metsätalouden opastuskierroksista luonnossa johti minut yllättäen ensimmäiseksi Kanadan opiskelukaupunkiini. Touchwood Tours Prince Georgessa järjestää Laurilan kaavailemia kierroksia talousmetsiin. Mielenkiintoisin tuote yrityksen valikoimassa oli ehdottomasti puunistutusretki. Tätä sopivampaa ekomatkailutuotetta on äkkiseltään vaikea keksiä. Suomalaisista tuotteista etsintäni ei kuitenkaan tuottanut tulosta.

Lähteet:
Maa- ja metsätalousministeriö: Metsien hoidon ja käytön kestävyyttä arvioidaan


Tykkää Facebookissa
Seuraa Twitterissä

Tie ekomatkailuyrittäjyyteen - termit kuntoon ensin

Kestävä matkailu ja ekomatkailu ymmärretään usein synonyymeinä toisilleen, ja monesti termejä käytetäänkin hyväksi pönkittämään oman yrityksen imagoa ilman parempaa tietoa niiden merkityksestä. Ekomatkailu on kyllä kestävää matkailua, mutta kestävä matkailu ei automaattisesti ole ekomatkailua.

Kestävä matkailu koostuu kolmesta osa-alueesta: ekologiset, taloudelliset ja sosiokulttuuriset vaikutukset. Kestävä matkailu on taloudellisesti kannattavaa tuhoamatta resursseja, jolle matkailu perustuu. Mikä tahansa matkailutyyppi voi siis oikein toteutettuna olla kestävää. Suomen matkatoimistoalan liitto on julkaissut erittäin kattavan kestävän matkailun infopaketin ammattilaisille osana Helsinki Declaration-prosessia.

Ekomatkailu sen sijaan luokitellaan kestävän matkailun alalajiksi (Weaver 2008, 18). Kestävän toimintaperiaatteensa lisäksi ekomatkailun tulee perustua luontoon ja sisältää ympäristökasvatusta. Ympäristökasvatuksessa matkailijalle tuotetaan tietoa alueen omaleimaisesta luonnosta ja kulttuurista, sekä kestävän matkailun toimintaperiaatteesta. Esimerkiksi Metsähallituksen ylläpitämien luontopolkujen varrelta löytyvät alueen luonnosta ja kulttuurihistoriasta kertovat opastetaulut ovat hyvä esimerkki vaellusretkien aikana tapahtuvasta passiivisesta ympäristökasvatuksesta.

Syksyllä 2011 toteuttamassani webropol-tutkimuksessa pyysin suomalaisia luontomatkailuyrittäjiä kertomaan omin sanoin mitä ekomatkailu on. Tuloksena Suomessa ekomatkailu ymmärretään ympäristöystävällisenä matkailuna, joka tukee luonnonsuojelua ja jossa luonnonvaroja kulutetaan mahdollisimman vähän kierrättämällä, energiaa säästämällä, suosimalla ei-motorisoituja kulkuneuvoja ja tukemalla paikallista tuotantoa.

Tutkimukseni perusteella voidaan sanoa, että suomalaisyrittäjien tuntemus ekomatkailusta rajoittuu vain ympäristöasioihin, eikä ympäristökasvatusta tai sosiokulttuurista kestävyyttä osata ottaa huomioon. Ympäristöasioiden tärkeys tiedetään jo, mutta harppaus kokonaisvaltaiseen ekomatkailuun ei mielestäni valveutuneille luontomatkailuyrittäjille ole hirvittävän suuri. Kaikki tutkimukseeni vastanneet yrittäjät näkivätkin ekomatkailun soveltuvan hyvin yrityksensä kehityssuunnitelmiin. Sosiokulttuurisen kestävyyden huomioonottaminen yritystoiminnassa tarkoittaisi yksinkertaisimmillaan sitä, että osa matkailusta saadusta tulosta ohjataan kyseisen matkailualueen kestävään kehittämiseen, eritysesti luonnonsuojeluun ja kulttuuriperinnön vaalimiseen. Ympäristökasvatuselementti puolestaan voidaan tuoda esille kouluttamalla henkilökuntaa ja tätä kautta huomioida esimerkiksi ohjelmapalvelujen opastuksissa.

Muutos kohti ekologisempaa matkailuyrittäjyyttä alkaa kuitenkin aivan ensimmäiseksi ajattelutapoja muuttamalla: sen sijaan että ympäristö nähdään vain resurssina matkailulle, siitä haluttaisiin oppia ja sille annettaisiin myös takaisin.

Lähteet:
D. Weaver, 2008. Ecotourism. Milton: John Wiley & Sons


Tykkää Facebookissa
Seuraa Twitterissä

Suomalainen ekomatkailublogi, tässä se nyt on!

Seikkailuni suomalaisen ekomatkailun maailmaan alkoi yli vuosi sitten, hassua kyllä, Kanadassa. Olin jo ennen opiskelijavaihtoon lähtöä päättänyt tehdä opinnäytetyöni ekomatkailun tilanteesta Suomessa. Kanadalaisessa yliopistossa minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua ekomatkailu-kurssille ja asiantuntevien opettajien innoittamana perehtyä alaan tarkemmin. Pääsin myös testaamaan ekomatkailupalveluja.

Ekomatkailun pariin minut veti kiinnostus kestävään matkailualaan sekä tekemäni havainnot: Suomesta puuttuvat ekomatkailutuotteet ja niiden markkinointi. Esimerkiksi googlettamalla ”ekomatkailu Suomi”, ”ekomatkailuyritys” tai ”ecotourism Finland” ei ensimmäiselle sivulle ponnahda ainuttakaan tulosta ekomatkailupalveluja Suomessa tarjoavasta yrityksestä, toista sivua moni googlettaja tuskin jaksaa selata. Voiko tämä siis tarkoittaa että maassa, jonka matkailuvaltti on sen luonto, ei tarjota ekologisia luontomatkailupalveluja valveutuneille matkailijoille?

Maailmalla ekomatkailun sanotaan olevan yksi nopeinten kasvava matkailun haara. Costa Rica ja Australia ovat ekomatkailun edelläkävijämaita, Ruotsissakin alaa markkinoidaan ahkerasti. Haasteelliseksi ekomatkailun tekee kuitenkin sen määrittäminen: yhtä globaalia määritelmää ekomatkailu-termille ei ole olemassa.  Akateemisia ja alan organisaatioiden eri määritelmiä vertailemalla voidaan kuitenkin päätellä ekomatkailun olevan  kestävän kehityksen mukaista matkailua luonnossa, jossa matkailijalle annetaan samalla ympäristökasvatusta. Tätä määritelmää käytin tutkimuksessani ja tulen käyttämään myös tulevissa kirjoituksissani.

Saatin opinnäytetyöni Suomen ekomatkailunäkemyksistä valmiiksi helmikuussa 2012, ja se on laatuaan ensimmäinen 2000-luvulla. Tämän blogin tarkoituksena on jatkaa opinnäytetyöni aloittamaa keskustelua ekologisemmasta matkailualasta, ja tarkastella sekä pohtia ekomatkailu-ilmiötä suomalaisesta näkökulmasta. Tällä hetkellä työskentelen matkailumarkkinoinnin parissa pienessä mutta piskuisessa kylässä Lapissa. Eläminen keskellä erämaata tarjonnee oivat puitteet luontomatkailusta bloggaamiselle J

Tykkää Facebookissa
Seuraa Twitterissä